Turkinpippuri- ja Wiener nougat-marengit

 

Idea näihin marenkeihin lähti työkaverini Facebook-päivityksestä, jossa hän kovasti kehui Ravintolapäivillä maistamiaan turkinpippurimarenkeja. Viikonloppuna sitten olimme auttamassa häntä muutossa ja jotakinhan sitä piti viedä uuteen kotiin lahjaksi ja päädyttiin lopulta leipomaan marenkeja :) Kun olin kaupassa Turkinpippuri Crush -hyllyllä, mukaan tarttui heräteostona myös Wiener nougat Crush -pussi. Ajattelin, että siinä samallahan sitä tulee testattua toistakin makua.

Marenkimassaan lisätään usein jotakin happoa, jämäköittämään lopputulosta. Itseltä tämä lisäys jäi tällä kertaa tekemättä ja sen kyllä huomasi, sillä pursotusjälki ei ollut kovin terävä, mutta ihan kivan näköisiä noista silti tuli. Turkinpippurimarengit ovat omaa käsialaani ja Wienernougat marenkeihin oman käden jälkensä antoi Aino, joka on paremmin tunnettu villaisista jutuista. :D Kovan suostuttelun jälkeen sain kuitenkin hänet tarttumaan pursotinpussiin ja lopputulos oli vallan mainio. En kyllä osaa sanoa kummat marengit olivat parempia, sillä turkinpippurimarengeissa oli oma erityislaatuinen makunsa ja Wiener nougat taas oli perinteisemmällä tavalla herkullista :)

Turkinpippuri- ja Wiener nougat-marengit

4 valkuaista

2 dl (175 g) sokeria

(1 tl etikkaa tai sitruunanmehua)

2 rkl Turkinpippuri Crushia

2 rkl Wiener nougat Crushia

Ota valkuaiset hyvissä ajoin huoneen lämpöön. Vaahdota valkuaiset. Jos lisäät sitruunanmehua tai etikkaa, sekoita se vaahdon joukkoon tässä vaiheessa. Vatkaa sokeria valkuaisvaahdon joukkoon pienissä erissä. Jatka vaahdottamista, kunnes sokerikiteet ovat kauttaaltaan sulaneet.

Jaa marenkimassa kahteen osaan ja lisää toiseen seokseen 2 rkl Turkinpippuri Crushia ja toiseen 2 rkl Wiener nougat Crushia.

Pursota pieniä marenkeja ja paista 75-100 asteessa, kunnes marengin ovat täysin kuivuneet, eikä sisus ole enää sitkeä. Tähän pitää varata useampi tunti aikaa, mutta odotus kyllä palkitsee! :)

Tästä kuvasta erityismaininta Ainolle, jonka pakotin ottamaan elämänsä ensimmäisen ruokakuvan :)

Korvapuustit

Huonokin päivä muuttuu hyväksi, kun saa uunituoretta pullaa! Tällä kertaa uunista tuli ulos niitä kaikkein perinteisimpiä pullia eli korvapuusteja. Ensin aioin leipoa jotakin hieman erikoisempaa, kuten kristallipullia tai ruotsalaista bostonkakkua (systerkaka), mutta vaakakuppi kääntyi lopulta korvapuustien suuntaan, kun kerta blogistani ei niiden ohjetta vielä löytynyt. Jos korvapuustit haluaa tehdä uudenlaiseen muotoon, niin Annilta löytyy kiva ohje sydämen muotoisiin puusteihin.

Pullataikina:

2 1/2 dl maitoa

3/4 dl (65 g) sokeria

3/4 - 1 tl suolaa

1 - 1 1/2 tl kardemummaa

1 kananmuna

1 pussi (11 g) kuivahiivaa

7- 8 dl (450 - 500 g) vehnäjauhoja

75 g voita

Täyte:

60 g voita

1/2 dl sokeria

1 rkl kanelia

Voiteluun:

kananmuna

Pinnalle:

raesokeria

Ota jauhoista noin 50 g erilleen ja sekoita joukkoon kuivahiiva. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon, sokeri, kardemumma, suola ja jauho-hiivaseos. Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista ja vatkaa taikinaan hieman sitkoa. Lisää kananmuna. Lisää loput jauhoista ja lopuksi huoneenlämpäinen voi. Vaivaa taikinaa käsin tai koneella, lisää jauhoja tarvittaessa sen verran, että  taikina irtoaa kulhon reunoil. Anna kohota, kelmulla peitettynä lämpimässä ja vedottomassa paikassa (mikro tai uuni on hyvä paikka) kaksinkertaiseksi.

Vaivaa kohonneesta taikinasta ilmat pois ja kauli levyksi (tai kauli kaksi levyä, jos tarpeeksi suurta leivonta-alustaa ei löydy). Levitä ohut kerros voita taikinalevylle ja ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Rullaa levyksi ja leikkaa rullasta kolmion muotoisia paloja (kuva alempana). Laita pullan palat kapeampi puoli ylöspäin ja paina kahdella sormella korvapuustin muotoon. Laita pellille ja anna kohota vähintään puoli tuntia. Voitele kohonneet pullat kananmunalla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 225 asteisessa uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia tai kunnes pullat ovat saaneet kauniin ruskean värin pintaan.

Kolmen suklaan cookiet

 

Näillä cookieilla juhlistettiin työpaikallamme Väinön -päivää keskiviikkona. Keksit hupenivat kahvipöydältä melko nopsasti, mikä on aina paras kiitos leipojalle :)

Suklaahippukeksit eli chocolate chip cookiet ovat yksiä suosikkikeksejäni, koska ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa ja mikä kaikkein tärkeintä, erittäin hyvän makuisia. Tällä samaisella ohjeella  tein cookieita viime syksynä, mutta ne jäivät silloin kuvaamatta eikä ohje päätynyt näin ollen blogiin saakka. Hyvän leivonnaisen merkkihän on, että se jää mieleen ja sitä haluaa leipoa uudestaan.

Tällä ohjeella cookiet eivät leviä kovin paljoa uunissa ja halutessaan taikinaan voikin käyttää normaalikokoisen kananmunan, jolloin lopputulos on hieman pehmeämpi ja tahmeampi. Ohjetta voi varioida myös esimerkiksi käyttämällä pelkkää valkosuklaata tai lisäämällä mukaan pähkinöitä.

Edit: Muokkasin ohjetta siten, että keksit leviävät enemmän uunissa ja niistä tulee pehmoisempia ja tahmaisempia. Alkuperäinen 1 pieni kananmuna on vaihdettu normaalikokoiseen kananmunaan ja jauhojen määrää on vähennetty 4 dl:sta 3:dl:aan. Nyt kun pikkuleipiä muotoie

Alkuperäinen ohje, josta tämä versio on muokattu, löytyy Kinuskikissan sivuilta.

Kolmen suklaan cookiet (noin 30 kpl)

125 g voita
1 dl + 1 rkl (100 g) sokeria
1 dl (75 g) fariinisokeria
1 kananmuna
3 dl (195 g) vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g tummaa suklaata
50 g maitoksuklaata
50 g valkosuklaata

Ota kaikki ainekset hyvissä ajoin huoneenlämpöön.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Rouhi suklaat veitsellä karkeaksi rouheeksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna joukkoon vatkaten. Sekoita kuivat aineet (siivilän läpi) ja suklaat taikinan joukkoon. Ota taikinasta 20-25 g nokareita ja painele ne keksin muotoon jauhoja apuna käyttäen (kuva alla :)). Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

 

Kolmen suklaan cookiet 2.0: Keksejä muotoillessa joutuu nyt käyttämään jauhoja apuna, ettei taikina tartu käsiin

Kolmen suklaan cookiet 2.0: Keksit leviävät uunissa, joten kannattaa jättää kunnon välit, ettei lopputuloksena ole yksi iso keksi :)

Pannukakku ternimaidosta

Viime viikonloppuna sain Kalajoen Rautiosta kotiinviemisiksi puolitoista litraa ternimaitoa. Ternimaito on itselleni uusi juttu siinä mielessä, että en ole itse hyödyntänyt sitä leivonnassa tai ruoanlaitossa, mutta syönyt olen kylläkin ternimaidosta tehtyjä herkkuja, kun mummollani ja pappallani oli vielä vähän aikaa sitten lehmiä.

Heti kun sain ternimaitopullon haltuuni, aloin miettimään, mitä siitä voisi tehdä. Yleisimmät käyttökohteet lienevät uunijuusto ja pannukakku. Ensimmäiseksi kokeilin tehdä maidosta kuitenkin ohukaisia, joista tulikin erittäin hyvän makuisia, mutta blogiin asti ne eivät päätyneet, koska lopputulos ei ollut se kaikkein kaunein. :) Ohukaisten jälkeen jäljellä oli vielä 1 1/4 litraa maitoa, joista 1/2 litraa kului pannukakkuun ja 2 1/2 dl käytin vielä pullataikinaan. Loput puoli litraa laitoin pakastimeen odottaamaan tulevia herkkuhetkiä. Ternimaidosta kokkaaminen on raaka-aineiden puolesta erittäin yksinkertaista. Ohukaiset ja pannukakut syntyvät vain vehnäjauhoja lisäämällä ja uunijuustoon tulee pelkästään maitoa ja suolaa.

Sellainen pieni epäonnistuminen sattui pannukakkua tehdessä, että uunipannu, johon sen tein (24 cm * 28 cm) oli hieman liian suuri taikinan määrään nähden. Olisin halunnut hieman paksumman lopputuloksen aikaan, mutta hyvää oli hieman littanampanikin versiona. :P Niin ja sitten minulla kävi se perinteinen lettutaikinaepisodi, joka käy melkein aina, kun lettuja tai pannaria tulee tehtyä -Jauhot jäivät paakuiksi taikinaan :( Jouduin siis jälleen kerran kaivamaan siivilään esiin ja pelastamaan taikinan sillä tavalla. En ymmärrä, miten voin epäonnistua aina näissä kaista helpoimmissa ohjeissa XD

Tällä kertaa pannari nautittiin appelsiini-valkosuklaamoussen ja tietysti hillon kera, jota ilman pannaria ei voi syödä ;)

Pannukakkutaikina:

5 dl ternimaitoa

1/2 tl suolaa

1 1/2 tl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 1/2 dl (100 g) vehnäjauhoja

Appelsiini-valkosuklaamousse:
1 dl Flora Visipä
50 g valkosuklaata
100 g appelsiinituorejuustoa
pieni ripaus suolaa

Tarjoiluun:

hilloa


Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään ja anna turvota vähintään puoli tuntia. Kaada taikina uunipannulle ja paista 225 asteeessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes pannukakun pinta on kauniin kullanruskea.

Aloita appelsiini-valkosuklaamoussen valmistus laittamalla valkosuklaa ja tilkka Flora Vispiä mikron kestävään kulhoon. Kuumenna täydellä teholla välillä sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut, lisää suola. Vaahdota loput Flora Vispistä kuohkeaksi vaahdoksi. Kääntele tuorejuusto ja Flora Vispi -vaahto valkosuklaan joukkoon.

Emerald City -blogi Facebookissa

Tervehdys lukijat! Joku on saattanutkin jo huomata blogini sivupalkista löytyvän Facebook-painikkeen ja tämä postaus koskeekin sitä. :) Tein siis sellaisen hurjan päätöksen, että heittäidyin blogini kanssa sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan. Nyt kaikilla sellaisillakin henkilöillä on mahdollisuus päästä seuraamaan blogiani, jotka eivät itse aktiivisesti käytä bloggeria. Jos tykkäätte blogistani, niin suositelkaahan myös kavereillenne. :) Eihän sitä tiedä, minkälaisen arvonnan sitä vielä laittaa pystyyn, kun sopiva rajapyykki ylittyy :)

Porkkanakakku kevyemmällä kuorrutuksella

Ja jälleen kerran porkkanakakkupäivitystä! :) Olin menossa viikonloppuna kotikonnuilleni Kalajoelle ja halusin leipoa kahvipöytään viemisiksi jotain. Ensin kun kysyin toivomuksia, sain vastaukseksi että "Jotakin tosi rasvaista ja sokerista!" lopulta kuitenkin sain ihan asiallisen toiveen, että porkkanakakku olisi hyvä!  Haasteena kuitenkin oli, kun toiveen esittäjän bravuuri oli mikäs muukaan kuin porkkanakakku! Juuri saamani tiedon mukaan, kakku oli kuitenkin maistunut hyvin ja kuorrute erityisesti oli ollut pienimmälle maistajalle mieleen. Tein kuorrutteesta hieman kevyemmän version jättämällä voin pois, joten ei haittaa vaikka vaahtosammuttinen kokoinen syöjä vetäisi kuorrutetta enemmänkin naamariin... :)

Pähkinöinä käytin tällä kertaa pähkinäsekoitusta, jossa oli hasselpähkinöitä, mantelteita, cashewpähkinöitä ja saksanpähkinöitä. Halutessaan voi tietysti käyttää myös yhtä pähkinälajiketta sekoituksen sijaan. 

Pohja:

2 kananmunaa

2 dl (175 g) sokeria

1 dl (90 g) auringonkukkaöljyä

2 dl (130 g) vehnäjauhoja

1 dl (40 g) mantelijauhetta

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl ruokasoodaa

2 dl porkkanaraastetta

1/2 dl pähkinärouhetta

Kuorrutus:

50 g valkosuklaata

100 g appelsiinituorejuustoa

100 g maitorahkaa

3/4 dl (45 g) tomusokeria

2 tl (10 g) appelsiininmehua

Pinnalle:

paahdettuja pähkinöitä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vuoraa noin 21 cm * 24 cm vuoka kauttaaltaan leivinpaperilla. Rouhi pähkinät ja raasta porkkanat raastinraudan pienimmällä terällä. Sekoita vehnäjauhot, mantelijauhe, leivinpaperi ja ruokasooda keskenään.

Vatkaa kananmunat, sokeri ja auringonkukkaoöljy sähkövatkaimella  tasaiseksi seokseksi (ei tarvitse vaahdottaa kuohkeaksi). Sekoita pähkinärouhe vaahdon joukkoon. Kääntele seuraavaksi taikinan joukkoon vuorotellen keskenään sekoitettuja kuivia aineita (siivilän läpi) ja porkkanaraastetta. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista. 

Laita koristeluun käytettävät pähkinät uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.

Aloita kuorrutteen valmistus sulattamalla valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita huoneenlämpöinen tuorejuusto ja rahka valkosuklaan joukkoon. Vatkaa lopuksi appelsiininmehu ja tomusokeri täytteeseen. Levitä tasaisesti pohjan päälle ja ripottele pinnalle rouhitut pähkinät.

Runebergintortut

Runebergin päivä (5.2.) lähestyy kovaa vauhtia, joten on korkea aika alkaa suunnittelemaan, millä ohjeella torttuja leipoisi tänä vuonna. Runebergintortut voidaan jakaa karkeasti kahteen eri kastiin: kostutettuihin ja kostuttamattomiin. Minä pidän kostutetusta versiosta enemmän, sillä ilman kostutuslientä, runebergit muistuttavat mielestäni liian paljon tavallista muffinssia. Tämä ohje on napattu Kakkuviikarin vispailuja -blogista ja tien tuohon ohjeeseen löysin Facebookin leipoosi-ryhmän kautta, johon vast'ikään liityin.

En omista  runebergintorttuvuokaa, joten jouduin tekemään tortut jälleen perusmuffinivuoassa. Se ei tosin ole ollenkaan huono vaihtoehto sillä, minkä nämä korkeudessa häviävät, niin maussa voittavat. Minun mielestäni ja varmaan monen muunkin mielestä parasta runebergintortuissa on päälle tuleva hillo ja tomusokerikuorrutus, ja koska tortut ovat matalampia, tulee niitä suhteessa enemmän. Näissä tortuissa tosin pohjaosuus oli niin mehukas ja kostea, että olisi hyvin uponnut ilman minkäänlaisia päällisiäkin.

Minulla oli sellainen tunne, kun aloin näitä leipomaan, että kaapissa olisi ollut karvasmanteliaromia, mutta eipä sitä ollutkaan jäänyt yhtään viime kerrasta jäljelle. En viitsinyt lähteä sen takia kauppaan, joten tein tällä kertaa tortut ilman aromia. Ajattelin myös, että tällöin kostutusliemeen tulevan punssin maku erottuisi paremmin. Punssia tulee kuitenkin niin vähän, että maku jää melko hennoksi, mutta kyllä sen sieltä löytää, kun oikein maistelee. ;) Hyvää tuli siis ilman karvasmanteliaromiakin, mutta ehkä leivon vielä toisen kerran näitä ennen perjantaita ja haen sitä aromia kaupasta. :)

Runebergintortut: (12-14 kpl)

180 g voita

2 dl (175 g) sokeria

2 kananmunaa

(karvasmanteliaromia)

1 dl (45 g korppujauhoja

10 kpl (135 g) paksua piparkakkua

2 dl (80 g) jauhettua mantelia

2 dl (130 g) vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Kostutusliemi:

1 1/2 dl vettä

1/2 dl punssia (laitoin Flaggpunch-likööriä)

3 rkl (40 g) sokeria

Kuorrutus:

vadelmamarmeladia

1 dl (60 g) tomusokeria

2 tl sitruunanmehua

Murusta piparkakut pieneksi muruksi ja sekoita ne korppujauhojen ja jauhetun mantelin kanssa keskenään. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää kananmunat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon myös karvasmanteliaromi. Kääntele joukkoon vuorotellen jauhoja (siivilän läpi) ja piparkakkumuruseosta. Lusikoi taikina silikonisen muffinivuoan koloihin ja paista 175 asteessa, uunin keskitasolla 20-25 minuuttia. Ota muffinit pois vuoasta hieman jäähtyneinä.

Sekoita kostusliemen ainekset keskenään ja sekoittele, kunnes sokeri on liuennut kokonaan. Lusikoi lientä torttujen pinnalle ja anna imeytyä rauhassa.

Sekoita tomusokeri ja sitruunanmehu keskenään ja laita minigrip-pussiin. Leikkaa pussin päähän pieni reikä ja pursota kuorrutetta renkaan muotoon tortun ympärille.

Laita marmeladi minigrip-pussiin, leikkaa pussin päähän reikä ja pursota marmeladia torttujen keskelle.

Oreo-kuppikakut

Oreot ovat rantauneet vast'ikään myös Suomen kauppoihin. Kyseessähän on Amerikan versio Dominokeksistä tai pitäisi ennemmin sanoa, että Domino on Suomen versio Oreosta. Jos tästä kaksikosta lähdetään hakemaan eroavaisuuksia, niin Oreossa keksiosuus on hieman kovempi ja maku suklaisempi kuin Dominoissa. Lisäksi Oreot ovat Dominoita pienempiä kooltaan, jonka vuoksi niitä on mielestäni mukavampi syödä.

Oreot taipuvat myös leivontaan erittäin hyvin. Näihin kuppikakkuihin keksit antavat makunsa sekä pohjassa että kuorrutteessa. Pohjaan tulevat keksit murusteella muffinssivuoan pohjalle ja paiston jälkeen kuppikakkujen pohjalla odottaa mukavan rapea yllätys. Kuorrutteeseen Oreot antavat oman mustan värisävynsä, kun ne lisätään mukaan hienoksi jauhettuna.

Kuorruttetta sovelsin sen verran, että puolitin tomusokerin määrän, koska maistaessani sitä tekovaiheessa, se oli mielestäni tarpeeksi makeaa jo siinä vaiheessa, kun tomusokeria oli lisätty 3 dl:aa. Vähäisemmästä sokerimäärästä johtuen kuorrutetta ei aivan riittänyt jokaiseenv kuppikakkuun, joten jos haluaa oikein runsaasti kuorrutetta, kannattaa tehdä 1,5 kertainen määrä.

Kuppikakkuosuus näissä oli hyvin jenkkityylinen, erittäin pehmeä ja suklainen. Pohjalla olevat oreomurut toivat mukavasti rakennetta ja makua. Yleensähän kuorrute on kuppikakuissa se juttu, mutta tällä kertaa myös pohjalta löytyy kiva yllätys. Kuorrutus oli myös erittäin maistuva, keksinmurut toivat mukavasti siihen väriä ja rakennetta.

Ohje Open Cafe -blogista

Oreo-kuppikakut: (18 kpl)

4 dl (260 g) vehnäjauhoja

1 dl (35 g) tummaa kaakaojauhetta

3 dl (265 g) sokeria

1 tl vaniljasokeria

3/4 tl ruokasoodaa

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

2 kananmunaa

1 dl (90 g) auringonkukkaöljyä

1 1/2 dl maitoa

1 1/2 dl kiehuvaa vettä

9 Oreo-keksiä

Kuorrutus:

100 g voita

3 dl (180 g) tomusokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl oreoita hienoksi jauhettuna

Valmista kuppikakkutaikina

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita paperiset muffinivuoat muffinipellin koloihin. Murustele 1/2 Oreo jokaisen muffinivuoan pohjalle.

Ota kaikki raaka-aineet hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet. Lisää joukkoon munat, auringonkukkaöljy ja maito. Kääntele tasaiseksi nuolijalla. Lisää lopuksi kiehuvan kuuma vesi ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla noin 16-20 minuuttia. Vältä ylikypentämistä! Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrutus

Murustele keksi hienoksi jauheeksi. Vaahdota pehmeä voi ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen tuorejuusto koko ajan vatkaten. Sekoita lopuksi joukkoon jauhetut Oreot. Laita seos pursotinpussiin ja anna pussin olla tarvittaessa jääkaapissa hetken aikaa, jolloin se hiemän jämäköityy ja pursotusjälki paranee. Pursota haluamallasi tavalla kuppikakkujen pinnalle.

Baileys-juustokakku

Baileys-juustokakku tai pelkkä Baileyskakku tuntuu olevan monen suosikki hyydykekakuista. Itse en ole koskaan kyseistä herkkua maistanut saati tehnyt, joten päätin paikata nyt tuon leivonta-aukon sivistyksestäni viikonloppuna.

Baileyshän on kermalikööriä, joka maistuu paljaaltaankin erittäin hyvältä, joten odotukset olivat erittäin korkealla tämän kakun suhteen. Yleensä kun rima on asetettu tarpeeksi korkealle, tulee se sieltä rämisten alas, mutta ei tällä kertaa. En yhtään ihmettele, miksi tätä on hehkutettu niin monessa paikassa.

Kuumensin Baileysiä vain sen verran, että sain liivatteet sulamaan siihen, mutta halutessaan voi alkoholin kiehuttaa kokonaan pois. Erään syöjän mielestä se olisi ollut alkoholin tuhlausta, jos sen olisi kiehuttanut pois, joten yleisön pyynnöstä jätin sen tällä kertaa täytteeseen. :) Baileysiä on mielestäni tässä juuri sopiva määrä. Sen maistaa, mutta se ei maistu. En sitten tarkkaan ottaen tiedä, miten se makuun vaikuttaisi, jos alkoholin kiehauttaisi kokonaan pois.

Ohjeen sovelsin jälleen kerran itse nappailemalla ainesosia useasta eri resepteistä, joita leivontablogeista löytyi. Ohjeissa tuntui olevan kaksi eri koulukuntaa, toisiin tuli kananmunaa ja toisiin ei. Päätin tällä kertaa jättää kananmunan pois ja käyttää pohjassa vain mascarponea ja Flora Vispiä.

Pohja:

120 g Digestive keksejä

40 g voita

Baileysmousse:

2 1/2 dl Flora Vispiä

250 g mascarponetuorejuustoa

1/2 dl (45 g) sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 dl Baileys kermalikööriä

3 liivatelehteä

Valmista pohja

Pingota leivinpaperi halk. 18 cm vuoan pohjalle. Leikkaa leivinpaperista suikaleet ja kiinnitä ne voita liimana käyttäen vuoan reunoille.

Hienonna keksit kaulimella minigrip-pussissa. Laita voi mikron kestävään kulhoon ja kuumenna puoliteholla välillä sekoittaen, kunnes se on sulanut. Lisää jauhetut keksit ja sekoita tasaiseksi. Painele seos tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin vetäytymään moussen teon ajaksi.

Valmista Baileysmousse

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota Flora Vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita mascarpone ja sokerit keskenään toisessa kulhossa. Lisää puolet Flora Vispi vaahdosta mascarponen joukkoon nuolijalla käännellen. Kuumenna Baileys kattilassa kiehumispisteeseen ja kiehauta halutessasi alkoholi kokonaan pois. Lisää joukkoon kuivaksi puristetut liivatelehdet. Anna jäähtyä hetken aikaa ja sekoita mascarponeseoksen joukkoon sähkövatkaimen pienimmällä teholla. Kääntele lopuksi joukkoon loput vaahdotetusta Flora Vispistä. Kaada mousse keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Koristele esim. suklaarouheella.

Jäätelö ilman jäätelökonetta

Jäätelö on kesän suosikkiherkku, mutta ei se väärin ole nauttia siitä talvellakin. :) Jäätelöä voi tehdä myös itse ja vieläpä ilman jäätelökonetta. Minulla on toki "lainassa" enoni jäätelökone, jota olen käyttänyt pari kertaa, mutta kun siinä tulee vaan kerralla niin pieni määrä, ettei jätskin valmistaminen useinkaan oikein nappaa. Myöskään se kulhojen jäädyttäminen ei kuulu omiin suosikkipuuhiini.

Tämä jäätelöohje pohjautuu kolmeen raaka-aineeseen, kondensoidusta maitoon, glukoosisiirappiinja Flora Vispiin, jonka tilalla voi tietysti käyttää myös oikeaa kermaa. Kondendoidun maidon ja glukoosisiirapin ansiosta jäätelö ei jäädy kivikovaksi möykyksi, vaan koostumus muistuttaa yllättävän paljon oikeaoppisesti valmistettua jäätelöä. Ohjeen ja innoituksen nappasin tähän Liian hyvää -blogista.

Itse tehdyssä jäätelössä on parasta se, että sen voi maustaa haluamallaan tavalla. Minä lisäsin jäätelörasian pohjalle, reunoille ja pinnalle nutellasta ja kermasta tehdyn täytteen/seoksen tai mikä se oikea termi onkaan. Mukaan voisi laittaa myös suklaarouhetta tai keksinmuruja, mutta tällä kertaa maltoin mieleni ja pidin homman simppelinä. :)

Jäätelöpohja:

200 g kondensoitua maitoa

40 g glukoosisiirappia

3 1/2 dl Flora Vispiä tai vispikermaa

Nutellaraita:

50 g kuohukermaa

100 g nutellaa

Valmista ensin nutellaraita. Laita kerma ja nutella kattilaan. Kuumenna kunnes seos on tasaista.

Aloita jäätelöpohjan valmistus vaahdottamalla Flora Vispi jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita kondensoitu maito ja glukoosisiirappi keskenään. Kääntele joukkoon vaahdotettu Flora Vispi.

Levitä noin puolet jäähtyneestä nutellaseoksesta jäätelörasian pohjalle ja reunoille. Kaada jäätelömassa rasiaan ja valuta loput nutellaseoksesta pinnalle. Anna olla pakastimessa seuraavaan päivään.